tiistai 30. joulukuuta 2014

Löhöilyä ja mässäilyä


Jaa että mitäkö meille kuuluu? Nukkumista ja syömistä lähinnä. Kyl me käydään välillä ulkonakin, mut mami on niin kylmäväinen, ettei se oo meitä paljon ulkoiluttanut. 
Isi onneksi on.


Syöminen on mukava harrastus talvella. Varsinkin Mimmi on tosi herkkusuu. Se vahtii aina kun joku syö jäätelöä, ja sit se saa nuolla kulhon. Ja mä nuolen kans.



Oon mä ollut ahkeranakin. Autoin mamia joulukukkien purkamisessa, siis paketista. Mun piti vähän kokeilla miltä se paketissa olo tuntuu. Tuntui ihan lämpimältä.



Sit mä olen auttanut mamia kuusenkynttilöiden kanssa. Kokeilin tuota laatikkoa. Hyvältä se tuntui, just mun kokoa.


Ei, meillä ei käynyt pukkia, vaikka siltä vaikuttaisi. Mut saatiin me silti lahjaksi namipusseja ja leikkikaluja. Aika paljon me viihdyttiin noissa rinkuloissa.


Varsinkin Mimmi. Hih.
Mukavaa uutta vuotta.

kertoili Veera

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Jotain on tekeillä

Nyt on sellainen tunne, että meitä huijataan jotenkin. Ollaan Mimmin kanssa pistetty merkille, että
- viime viikolla alkoi kertyä kaikenlaisia laatikoita ja pusseja ja tavaroita siirreltiin paikasta toiseen
- perjantai-iltana mami ja Poika kasasivat tavaroita niihin laatikoihin
(- mekin kokeiltiin niitä laatikoita ja pusseja vähän)
- lauantai-aamuna ne laatikot ja pöydänkappaleet tuli alakertaan ylhäältä ja sit ne siirtyi kuistille
- isi ja Poika kantoivat niitä autoon


Tässä vaiheessa alkoi sytyttää, että joku on lähdössä reissuun. Kesällä mami ja isi keräsivät tolleen kasseihin tavaraa ja hävisivät sitten moneksi päiväksi. Tällä kertaa mami, isi ja Poika menivät autoon. Sitten ne oli kauan poissa ja vain mami ja isi tuli takaisin.


Ei sitä Poikaa ole näkynyt vieläkään. Mami puhui jotain tyhjän pesän snyd, äh, jostain roomasta, ja oli vähän surullisen näköinen. Yläkerrasta on hävinnyt monta tavaraa. Me ollaan Mimmin kans etsitty niitä, mut ei niitä näkynyt.


Mitäs jos se Poika ei tulekaan takaisin?
Kukas meidän kans sitten on ulkona?

kertoili Veera



keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Lunta tupaan


Tuolla ulkona on tapahtunut jotain kummaa. Ruoho on hävinnyt jonnekin. Onkohan joku syönyt sen? Tai sitten se on muuttunut valkoiseksi ja kylmäksi ja vähän märäksi. Tilannetta täytyy tutkia tarkemmin.


Tuoksuu kummalta. Aika märkää. Veera hei, mihin sä meet. Kantsii olla varovainen.


Mitähän täällä oikein on tapahtunu? Ihmeellisen näköistä, oikein häikäisee. Eka kerralla ei uskalla paljon rappua kauemmas.


video


Toisella kerralla mä olen jo ihan reipas.

kertoili Mimmi

perjantai 31. lokakuuta 2014

Hyvää pyhäinpäivää



Veera ja Mimmi toivottavat kaikille hyvää ja rauhallista pyhäinpäivää. Muistakaa levätä tarpeeksi.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Isot tytöt


Täällä ollaan, kukkuu. Me varataan aina parhaat paikat olohuoneessa. Mä tykkään olla lämpimässä, siks meen tänne peiton alle. Mimmi on ehtinyt mamin nojatuoliin.


Mami sanoo, että meistä on tullut aikamoisia läskejä nyt syksyllä. Mä kyllä sanoisin et me ollaan isoja tyttöjä, ei mitään läskejä.


Paitsi toi Mimmi on aikamoinen syöppö. Se menee aina ruokalaatikolle ja alkaa vimmatusti raapia sitä, jos se haluu ruokaa. Mami kiljuu sille että lopeta, mut sit usein se vaan antaa ruokaa.


Mä sen sijaan olen tällainen hillitty ja arvokas nuori aikuinen kissaneito.



Mimmi taas on tuollainen riehuva hössöttäjä, aina häiläämässä ja hyppimässä.

kertoili Veera

PS. Kiinni jäit!

video

lauantai 27. syyskuuta 2014

Epäjärjestystä


Kylläpä mamilla on työpöytä sekaisin. Hän ei ole ehtinyt siivota.


Täällähän on kaikkea kesän jäljiltä, nääkin tavarat mami vei sinne kirpparille ja toi sitten takaisin.

 
Mami, pitäiskö sun vähän järjestellä. Me ei mahduta nukkumaan tähän pöydälle.


Kato nyt, Mimmin häntä tuskin mahtuu pöydälle, se on niin paksu.


Mutta kattokaas mun häntää, eikös ole vielä komeampi! Me ollaankin kulmakunnan paksuhäntäisimmät kissaleidit!

kertoili Veera

torstai 11. syyskuuta 2014

Mimmin päivä


Mä oon aika ahkera kisu. Sillä aikaa ku Veera menee tuolla ruohikossa päästäisten perässä, mä autan isiä ja mamia hommissa. Nytkin me kerättiin yhdessä kaikki nää luumut.


Sit mä teen luumuille laatutarkastuksen ja nuuhkin onko ne hyviä vai pilaantuneita. Mulla on tarkka nenä.


Seuraavaks mä autan mamia kasvihuoneessa. Mä tarkistan onko pöydällä kaikki mitä pitää ja haistan vähän tuota lannoitetta.


Mun täytyy myös katsoa onko kasvit kuivia vai tarviiko niitä kastella. Täällä kasvihuoneessa on hyvä olla, kun naapurin Miisa-kissa ei pääse tänne.


Kun me lähdetään mamin kanssa sisälle, kipaisen matkalla puuhun. Mä osaan kiivetä hirmu korkeelle. Mamia ihan pelottaa, mut mua ei yhtään.


Mun päätä ei yhtään huimaa näin korkeella. Veerakaan ei uskalla kiivetä näin ylös puuhun.


Välillä täytyy levätä. Kaikkein mukavinta on ottaa pienet päivätorkut yhdessä parhaan kaverin kanssa.

kirjoitteli Mimmi

perjantai 29. elokuuta 2014

Näytetään vähän mallia

video

Näytetään tässä vähän Veeran kans mallia miten harjoitellaan naapurin kissojen kohtaamista. Katsokaa ja oppikaa.

kirjoitti Mimmi

torstai 21. elokuuta 2014

Sankareita kaikki tyynni


Tässä entinen päivänsankari poseeraa kuten puutarhakissalle kuuluu, kukkien kera. Mullahan oli tässä sekä nimi- että syntymäpäivät äskettäin. Mä sainkin ylläripostia eilen tai toissaeilen.


Posti toi mulle vaaleenpunasen kirjeen. Siinä oli kortti ja lahja: herkkupussi. Kuoressa luki: Kissaneiti Veera xxxxxxx (sukunimi). Isi sanoi, että postimies tutki kuorta pitkään ennen kuin laittoi kirjeen laatikkoon.


Kortti tuli tältä kaunottarelta (kuva lainattu). Hänen nimensä on Mansikka. Hän on meidän etäfrendi. Se tarkottaa, että me ei olla tavattu, mut ollaan kuultu toisistamme. Mansikka on hyvin erityinen kissa. Hän on tuottanut paljon iloa perheelle johon tuli hyvin surullisena aikana.



Mami sanoo, että mekin ollaan erityisiä kissoja. Nimittäin erityisen hyviä kaverikissoja keskenään.


Aina me pestään toisiltamme korvat ja korvantaustat, ja välillä muitakin paikkoja.


Mut sit välillä meillä menee aina painiksi.

kertoili Veera